Historia
Yhdistyksestä
Yhdistys on perustettu vuonna 1962 ja 18.1.1963 ensirekisteröity yleishyödyllinen yhdistys ja sen toiminnan tarkoituksena on yhdistyksen sääntöjen 2§ mukaan toimia jäsentensä yhdyssiteenä valtakunnan turvallisuutta edistävää toimintaa tukien, kohottaa ja ylläpitää maanpuolustustahtoa sekä vaikuttaa yleisten maanpuolustusedellytysten parantumiseen yhdistyksen toiminta-alueella, sekä ylläpitää ja kehittää paikallista vapaaehtoista maanpuolustuskoulutustoimintaa.
Yhdistys nimettiin vuonna 1997 aiemman toiminnan perusteella ”Vuoden Malliyhdistykseksi” Reserviläisliiton yli kolmensadan yhdistyksen joukosta.
http://piirit-ja-yhdistykset.reservilaisliitto.fi/files/9887/Reservilaisliiton_malliyhdistykset.pdf
Toinen harvinainen nimitys tuli vuonna 2005, kun ylik. Esko Keränen nimettiin ”Vuoden Reserviläiseksi”.
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on ylik. Esko Keränen (alk. 2010) ja kunniajäseniä vääp. Tauno Bräysy (alk. 2020) ja ylik. Matti Väänänen (alk 2023). Kunniajäsenet Leino Saarela, Matti Matinolli ja Sakari Mällinen ovat poistuneet keskuudestamme. Yhdistyksen johto muodostuu johtokunnasta johon kuuluu seitsemän jäsentä. Johtokunnan puheenjohtajana on pisimmän jakson toiminut ylik. Esko Keränen, viimeisimpänä 2017 – 2018 alik. Ari Vastola, toiseksi pisin kausi. Heikki Sutinen oli puheenjohtaja 2014-2017. Mikko Rahkila aloitti puheenjohtajakautensa 2018. Puheenjohtaja on toiminut koko ajan myös Pohjois-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n piirihallituksen jäsenenä. Puheenjohtaja valitaan yhdistyksen syyskokouksessa yhdeksi vuodeksi kerrallaan, muut johtokunnan jäsenet kahdeksi vuodeksi kerrallaan.
Puheenjohtaja Ari Vastola nimesi 26.2.2010 Tyrnävän Reserviläisten kunniapuheenjohtajaksi Esko Keräsen ja kunniajäseneksi Leino Saarelan.
Kunniapuheenjohtaja Esko Keräsen puhe yhdistyksen 60-vuotisjuhlassa.
Muistelua Tyrnävän Reservin Aliupseeriyhdistys/Tyrnävän Reserviläiset ry toiminnasta 1963-2023 60 vuotispäivänä.
PERUSTAJAT
Perustettu 1962. Merkitty yhdistysrekisteriin 18.1.1963 Perustajina Sakari Mällinen, Matti Matinolli, Kalle Keränen, Eino Luttinen, Antti Kupiainen Pentti Kangas ja Jaakko Puronkari ym. Mukana useta veteraaneita ja sotilaspoikia.
JÄSENISTÖ KUUSIKYMMENTÄ LUVULLA
Yhdistyksessä oli aluksi alun toistakymmentä jäsentä ja sai vuosienkuluessa lisäjäseniä, ollen seitsemänkymmen luvulla noin kolmekymmentä. Alussa toiminta oli hyvin varovaista eikä sitä mainostettu kylillä. Ei oikei tiedetty millainen Tyrnäväläisten reaktio tulisi olemaan yhdistyksen suhteen. Reaktioita oli kolmenlaisia: Vaiettiin, hyväksyttiin ja haukuttiin suojeluskuntalaiseksi.
Yhdistyksen jäsenet alkoivat suunnitella majan rakentamista jo heti kuusikymmentä luvun puolessa välissä ja saivat vuokrattua Limingan meijeriltä rantatontin Suutarinjärven rannasta, hyvin vetisen ja suomaisen alueen.
Alueelle ajettiin täytemaata talven aikana ja tontti saatiin kohtuullisen korkeaksi ja kuivaksi rakennus paikaksi.
Antti Kupiainen salvoi ostetuista höylähirsistä mökin jossa on tupa, pieni keittiö, sauna ja kuisti.
Salvaminen tapahtui kirkolla jossa useat jäsenet kävivät Anttia auttamassa hirsien nostossa. Kehikko siirrettiin Kankaan Pentin traktorilla suutarinjärvelle ja pystytettiin talkoilla perustetulle mökinpaikalle.
TOIMINTA KUUSI- JA SEITSEMÄNKYMMENTÄ LUVULLA
Yhdistys järjesti kuusi-seitsemänkymmentä luvulla yhdessä Tyrnävän Lions Clubin kanssa niin kutsuttuja jääjuhlia Suutarinjärvellä pitäen keskuspaikkana aliupseeri majaa.
Muu toiminta esimerkiksi kaikki sotilaallinen toiminta oli lähes olematonta. Jonkin verran järjestettiin sotilasaiheisia luentoja ja kilpailuja sekä talvella, että kesällä.
Mökin valmistuttua siellä vietettiin Tyrnävän Aliupseeriyhdistyksen 10-vuotis juhlat 1973.
Suutarinjärvellä järjestettiin talvella pilkkikisoja ja kesällä onkikisoja. Näin saatiin koottua vähän rahaa yhdistyksen kassaan.
Vuonna 1962 aloitettu ampumaradan rakentaminen oli yksi projekti myös reserviläisille. Oltiin mukana Riistanhoitoyhdistyksen aloittamassa radan rakentamisessa talkootyövoimana.
Toiveena oli, että päästäisiin ampumaan niillä aseilla mitä oli talouksissa oikealla ampumradalla. Tähän asti oli ammuttu jokitörmissä ja hiekkakuopissa. Aseet olivat metsästysaseita.
Sen aikainen suhtautuminen sotilaalliseen toimintaan oli melko nuivaa jopa kielteistä.
Sitä kuitenkin jonkinverran tehtiin muutamien aktiivien toimesta, melko pienellä porukalla kuitenkin.
Radan valmistuttua oli helpompi harrastaa ammuntaa, se meni yleensä metsästäjien piikkiin. Suhtautuminen metsästäjien ammuntoihin oli suopeampaa kuin reserviläisten ammuntoihin. Yhdistyksen jäsenet olivat silloin niin kuin ovat nytkin suurimmaksi osaksi myös metsästäjiä ja metsäsästysyhdistyksen jäseniä.
TOIMINTA KAHDEKSANKYMMENTÄ LUVULLA
Yhdistyksen jäsenmäärä oli koko ajan kahden-kolmen kymmenen välillä, jonkinverran järjestettiin hiihtokilpailuja ja pienimuotoisia ammuntoja metsästysaseilla ja niillä harvoilla luvallisilla pistooleilla mitä sattui olemaan. Kahdeksankymmetäluvun puolessavälissä loppui jääjuhlat ja pilkkikisat. Pilkkikisoja oli vähän jokapuolella ja Suutarinjärvi ei kilpailijoita enään viehättänyt pienien ahventirrien ja pienten saaliitten vuoksi. Palkintojen olisi pitänyt olla sellaisia, että toiminta ei olisi kannattanut.
Jäsenmäärä tippui alle kolmenkymmenen. Vain vanhat ja uskolliset jäsenet pysyivät koko ajan mukana.
YHDEKSÄKYMMENTÄ LUKU
Oli tapahtunut odotettu ja toivottu Neuvostoliiton hajoaminen.
YYA sopimus lakkasi olemasta ja Pariisin rauhansopimuksen 5 artiklaa ei enää tarvinnut noudattaa. Nämä molemmat sopimuksethan kielsivät Suomelta kaiken sotilaallisen koulutuksen ja toiminnan puolustusvoimien ulkopuolella.
Tyrnävän Aliupseeri Yhdistys joka oli muuttanut nimensä Tyrnävän Reserviläiset ry:si hankki Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vapautuneita ja Suomessakin myyntiin tulleita ”rynkkyjä”(rynnäkkökivääreitä)jotka oli muutettu kertalaukeaviksi, viisi kappaletta tarkasti valittujen reserviläisten henkilökohtaisille luville. Jäsen maksoi itse aseen.
Aseet olivat nyt reserviläiskiväärejä.
Yhdistys aloitti nk. sovelletut sotilaalliset ammunnat Tyrnävän ampumaradalla näillä aseilla.
Löytyi myös yllättävän paljon suomalaisia ”pystykorvia” eli sotilaskivääreitä jäseniltä, joita aseita käytettiin myös harjoituksissa. Tämä toiminta innosti armeijan käyneitä miehiä ja yhdistyksen jäsenmäärä lähti nopeasti nousemaan. Aselainsäädäntö muuttui ja sotilaskäyttöön tarkoitetut aseet ,mutta Suomen aselain mukaan ainoastaan puoliautomaattisena, tulivat luvallisiksi.
Jäsenistö osti myös nyt myyntiin tulleita Kiinalaisia Norincoja, jotka olivat kopioita Venäjän rynnäkkökivääristä, sekä suomalaisia Sako reserviläiskivääreitä.
Jäsenet ostivat myös sotilasmallisia yhdeksänmillin pistooleja joita käytettiin harjoituksissa.
Kaikki aseet oli sen aikaisen aselain mukaan aina aseen hankkineen yhdistyksen jäsenen omalla hallussapitoluvalla luvitettu, ja henkilö vastasi aseen turvallisesta säilytyksestä.
Näihin aikoihin perustettiin Maanpuolustuskoulutus yhdistys MPK:n Pohjois-Pohjanmaan piiri. Piiritoimisto oli ensin Reserviläispiirien toimistossa Oulussa.
Tyrnävälle perustettiin paikallisosasto heti, jonka jäseniä olivat yhdistyksen jäsenet. MPK piirin myötävaikutuksella aloitettiin kurssien ja harjoitusten järjestäminen Tyrnävällä. Pidettiin suunilleen puoliksi väestönsuojelullisia ja puoliksi sotilaallisia koulutustapahtumia nimenomaan paikallispuolustuksen näkökulmasta.
Reserviläisyhdistyksen jäsenistä perustettiin hälytysryhmiä 12 ryhmää joissa oli 10-12 miestä ryhmässään. Ryhmän johtajana toimi aliupseeri koulun käynyt yhdistyksen jäsen. Sitten oli vielä henkilö joka johti kaikkia hälytysryhmiä. Tälle johtajalle tuli hälytys suoraan hälytyskeskuksesta tai jostain muusta lähteestä. Kaikilla johtotehtäviin kuuluvilla henkilöillä oli vara henkilöt. Kunnan joka alueella oli paikallistuntemuksen omaavat henkilöt heti paikalla.
Oli yllättävän paljon erilaisia hälytystehtäviä, henkilöetsintöjä, metsäpaloja, vartiontia,liikenteenohjausta,ym.
Reserviläispiiri MPK ja puolustusvoimat kouluttivat ammunnan kouluttajia ja ammunnan valvojia jotka ovat pakollisia, mutta aluksi niitä ei ollut.
Mentiin terveen järjen ja armeijassa saatujen oppien mukaan.
Jäsenmäärässä nähtiin huima nousu. Jossain vaiheessa jäsenmäärä oli 167 jäsentä. Se oli jo huikea luku kun ajattelee kunnan väkiluku oli silloin alle 5000 henkilöä.
Yhdeksänkymmentä luvulla yhdistys järjesti erilaisia kursseja ja koulutustilaisuuksia MPK:n kursseina kaikille kansalaisille. Ei siis vain omalle jäsenistölle vaan kaikille halukkaille selviytymisessä poikkeavissa oloissa. Tyrnävällä järjestettiin noin kaksikymmentä erilaista väestösuojelullista kurssia.
Yhdistys aloitti myös puhtaasti sotilaallisen koulutuksen reserviläisille. Keväisin heti vapun jälkeen oli Eskon malja kisa jossa oli ampumakilpailu reserviläiskiväärillä ja pistoolilla, sotilaallinen luento Puolustusvoimien pitämänä, sekä joitakin sotilaallisia tehtäviä. Tämä tapahtuma keräsi parhaimmillaan yli sata osanottajaa Pohjois-Pohjanmaan Reserviläispiirin alueelta.
Aloitimme myös leiripäivien pidon ensin kolmipäiväisinä, myöhemmin kaksipäiväsenä viikonloppuharjoituksena. Koulutuksena vain sotilaalliset tehtävät, varustamisen, alueturvaamisen, liikenteen ohjaus, kulunvalvonta ja paikallispuolustus
Syksyisin lokakuun lopulla oli vartiojoukkueen harjoitukset kaksipäiväisenä viikonloppuharjoituksena. Puolustusvoimat ja MPK varustivat ja kustantivat nämä harjoitukset. Yhdistyksellä itsellä oli muonitus, kuljetuskalusto ja ensiapumiehet, joitakin kertoja jopa lääkäri mukana. Syysharjoituksessa oli kaikki varusteet aseita ja ammuksia myöten puolustusvoimilta. Mukana oli aina yksi kantahenkilökuntaan kuuluva upseeri. Näistä kaikista harjoituspäivistä osanottaja sai korvaavan kertausharjoitus vuorokauden kantakorttiinsa.
Nämä harjoitukset olivat nousujohtoisia, ei junnattu samaa harjoitusta joka vuosi vaan mentiin eteenpäin ja kolmen vuoden jälkeen pidettiin näistä sitten yhteisharjoitus.
Näistä aktiivisista toiminnoista 1997 Tyrnävä Reserviläisyhdistys nimettiin valtakunnalliseksi malliyhdistykseksi.
1999 lunastettiin reserviläismajan tontti yhdistykselle. 150 metriä järvenrantaa.
Aloitettiin MPK:n järjestämien siltakurssien pitäminen. Rakennettiin neljä raskaan liikenteen siltaa, jotka toimivat kuntalaisten kautta kulkusiltoina nyt ja voidaan ottaa kriisiaikana koko liikenteen käyttöön, sekä yksi riippusilta joka on Markkuun luontopolun jokikurun ylittävänä siltana. Sillan päätukirakenteet ovat noin neljänkymmenen metrin päässä toisistaan. Tämä siltojen rakentaminen jatkui myös 2000 luvulle.
Reserviläisyhdistys aloitti 1993 valitsemaan joukostaan aktiivisen reserviläisen ja palkitsemaan hänet reserviläispuukolla. Tänä vuonna tulee siis 30 vuotta täyteen ja kolmaskymmenes puukko jaetaan.
Näillä siltahankkeilla ja kansalaisten kurssittamisella eri turva-ja valmiuskursseilla oli iso merkitys siihen miten kuntalaiset hyväksyivät reserviläisteen toiminnan. Huomasivat reserviläisten tekevän jotain tärkeää kunnan ja kuntalaisten hyväksi, ampuminen radalla ei ollut ainoa asia mitä tehtiin.
KAKSITUHATTA LUKU
Aselaki muuttui siltäosin, että yhdistykset voivat hankkia aseita ja lainata niitä turvallisissa ja valvotuissa ampumatapahtumissa jäsenilleen. Tyrnävän Reserviläis yhdistyskin osti ja sai lahjoituksina useita harjoituksissa käytettäviä aseita, joita säilytetään keskitetysti turvallisessa ja valvotussa paikassa jossain päin Tyrnävää.
Ampuma tapahtumia järjestettiin jäsenistölle lähes viikottain ja kisailtiin naapuri yhdistysten kanssa sekä rk että pistooli ammunnassa vuoronperään eri yhdistysten alueella. Sotilaallisia harjoituksia järjestettiin joka vuosi entiseen malliin.
2005 nimettiin Tyrnävän Reserviläiset ry:n jäsen valtakunnalliseksi vuoden reserviläiseksi.
Yhdistykseen tuli jäseniä myös Tyrnävän ulkopuolelta ja ne otettiin mielellään mukaan toimintaan. Jäsen määrä vaihteli 150- 160 jäsenen paikkeilla koko ajan. Aktiivisia toimijoita oli kuitenkin vain parhaimmillaan 30-40 ja vähimmillään ehkä 10 jäsentä. Ammuntoihin osallistui yleensä 10-20 jäsentä.
Sotilaallisiin harjoituksiin osallistui omia jäseniä 35-45 muut olivat eripuolilta Pohjois-Pohjanmaan Reserviläispiirin aluetta.
Enimmillään harjoituksissa oli 52 reserviläistä.
Kaksituhattaluvun alussa Tyrnävän Sotainvalidit ja Tyrnävän Rintamaveteraanit pyysivät reserviläisiä mukaan toimitaansa kantamaan lippuja hautajaisissa ja lippujuhlissa sekä laskemaan seppeleet, Myös johtokuntiinsa ensin muutamaa henkilöä, mutta pian vetämään osastoja myöhemmin kun veteraanit eivät enään jaksaneet olla toiminnassa aktiivisesti. Reserviläiset hoitivat kaikki asiat näissä osastoissa, osastojen lakkauttamista myöten.
Reserviläiset hoitavat edelleen lippulinnat, kunniavartiot ja seppeleen laskut.
KAKSITUHATTAKYMMENEN LUKU
Yhdistysten johtokunnan jäseniä vaihtuu kuten syyskokouksessa pitääkin. Uudet henkilöt johtokunnassa hoitivat jo kauan puheena olleen oman reserviläis yhdistyksen lipun hankkimisen. Saatiin lopultakin oma lippu joka naulattiin Tyrnävä kirkossa ja on ollut siitä asti aina mukana lippulinnassa milloin sellainen on järjestetty. Erittäin hyvä ja merkittävä toiminta silloiselle johtokunnalle. Vielä kaksituhatta kymmenluvun alkuvuosina järjestettiin kaikkia harjoituksia ja koulutustilaisuuksia entiseen malliin, mutta jossain vaiheessa yhdistys oli tullut ulkopaikkakuntalais vetoiseksi ja johtokunnassakin oli monta ei Tyrnäväläistä. Harjoitukset hiipuivat koulutustapahtumat loppuivat ja jäsenistö teki omat johtopäätöksensä. Jäsenmäärä putosi radikaalisti ollen jo paljon alle sadan. Toiminta oli lähes nolla. Tälläisessa maaseutukunnassa kuin Tyrnävä jossa kaikki tunsivat kaikki ,ei vierasvetoinen toiminta pelittänyt.
Yhdistyksessä tehtiin todella radikaali muutos, vaihdettiin puheenjohtaja ja lähes koko johtokunta oman kunnan miehiin ja näivettyminen loppui ja alkoi hienoinen jäsenmäärän lisääntyminen. Uusi johtokunta koulutti MPK kursseilla uusia ammunnan kouluttajia ja ammunnan valvojia ja ammunnat saatiin taas käyntiin niissä puitteissa kun uudet ammunta-ajankohdat radalla antoivat myöten.
Ammunta on kuitenkin se osa-alue jonka reserviläinen tuntee parhaiten kuuluvan järjestön toimintaan.
Tyrnävän Reserviläisyhdistys koostuu nykysääntöjen mukaan sekä upseereista, aliupseereista, että miehistöön kuuluvista reserviläisistä.
Nykyisestä tilanteesta en voi paljon sanoa, mutta kaiketi Ukrainan sota on tuonut jonkinverran kiinnostusta reserviläistoimintaa kohti ja ehkä tuonut uusia jäseniä.
Yhdistyksellä on kaksi kunniajäsentä ja yksi kunniapuheenjohtaja. kunniajäsenen kuoltua nimetään tilalle uusi ansioitunut yhdistyksen jäsen.
Ensimmäiset kunniajäsenet:Matti Matiolli ja Leino Saarela. Matti Matinollin kuoltua nimettiin uudeksi kunniajäseneksi Tauno Bräysy
Kunniapuheenjohtaja: Esko Keränen .
Tämä kaikki on kirjoitettu muistin varasta ilman mitään muistiinpanoja tai tarkistuksia, koska aikaa ei ollut kun yksipäivä ennen 60 vuotis juhlaa.
Vain muutamia vuosilukuja on tarkistettu, joten virheet ja joittenkin asioitten poisjääminen ei ole tahallista. Asiat on voineet myös tapahtua eri järjestyksessä, mutta ovat kuitenkin tapahtuneet. Henkilöitä vuonna 1962 perustamassa yhdistystä oli vielä muitakin, mutta en muista heidän nimiään, kasvoja kyllä muistan.
Minä itse en ollut silloin vielä armeijaiässä, mutta olin mukana jo majan pystytyksessä, kuten oli monta muutakin alle armeija ikäistä nuorukaista. Armeijan jälkeen vuodesta 1967 olen ollut jäsenenä yhdistyksessä, pois lukien Ruotsissa käymääni mutkaa ja vuodesta 1978 olen ollut yhdistyksen hallituksessa. Lopuksi puheenjohtajana kahteenkin otteeseen, sitten muutaman vuoden varapuheenjohtajan ja nyt yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
Perustajajäsenet ovat jo poistuneet keskuudestamme ja kuusikymmentä luvulla mukaan tulleita on 2 ja seitsemänkymmenta luvulta 1. kaikki muut ovat myöhemmin tulleet jäseneksi.
Oulu 20.1.2023
Esko Keränen
Kunniapuheenjohtaja
Tyrnävän Reserviläiset ry